Idea jäi muhimaan ja odottamaan parempaa aikaa. Keväällä 2016 päätin että tänä kesänä otan koko kesän AINOAKSI projektiksi leirintäalueen tekemisen. Samoin sarjoja alkoi olla jo kasassa ja playmobil sarjan osien kanssa yhdistettynä saisi kaikkea kivaa tehtyä leirintäalueelle.
Asumme kerrostalossa ja tiedostin että nyt menee aikaa kuvatessa. Päätin suuri töisimmän kuvauksen järjestää siskoni perheen talon pihassa joten koko leirintäalue sai nimensä heistä- SuviCamping.
Yllättävän paljon meni aikaa suunnitellessa ja kuvatessa koska jokainen tarina piti liittyä toisiinsa ja olla selkeästi tarina ja kuitenkin niin että aina olisi jotain uutta ideaa. Kuvatessa ei välttämättä vielä ollut edes tarinaa mielessä vaan se syntyi samalla kuvatessa.
Auto- ja asuntovaunu, asuntoauto kuvauksista lähdettiin liikkeelle..
Isot kassit tavaraa mukaan ja ajomatkaa reilun 100 kilsan verran tavaroiden kanssa. Kuinkas ollaankaan perille päästyä satoi kaatamalla.
-Apua, tuleekohan tästä mitään. Ajattelin. 4 tunnin päästä oli jo maa vähän kuivunut, joten eikö ulos ja tavaroiden purku. Onneksi assistentit Suvi ja Mimmi olivat siinä kohden suurena apuna, kiitos siitä heille.
Jokaisen vaunun yksityiskohtien kuvaamista ja samaan aikaan miettii miten tarinoida. Ehdinkö ottaa kuvat kaikesta, muistanko mitä suunnittelin mihinkin... Tavaroiden siirtelyä, kuvauskulmien muuttamista...
Kaaosta kerrakseen mutta kuvia sain miljoona otettua.
-Ehkäpä näistä jonkun tarinan saan aikaiseksi. Päätin ja eikun tavaroiden pakkaaminen kassiin ja takaisin kotia kohden. Pari tuntia meni kuvatessa.
Kotona ihastelen kuvia, hyviä tuli ennen kuin katson tarkemmin grillauskuvia. Siellähän ne Ylämaan-Terrieri perheen lapset makaa jalat ojossa lepotuoleilla. En tajunnut tarkistaa kuvien taustoja =(
Ei auta, näillä kuvilla on mentävä. Katsotaan miten onnistuu kuvien käsittely.
Seuraavana oli kuvausta uimarannalla. Pitikin valita päivä että uimaranta oli TÄYNNÄ väkeä-
-No, kai tänne yhdet sylvanit mahtuu muiden sekaan. Päätin.
Ei ole ihan helppoa saada otettua ihmisjoukossa sellaisia kuvia että taustat olisi täydellisiä joka kuvassa. Onneksi näitä huomasin jo paikan päällä tarkistaa että sain muutettua kuvakulmaa. Ja sitten uimakuvauksia- itse valmiina pelastamaan sylvanian eläimet jos virta meinaa viedä.
Eipä silti mitään hätää!
Uiminen onnistuu rautalankaa kieputtamalla jalkaa ja rautalangan toinen pää veden alle hiekkaan kiinni. Ei virta vie mutta tässä kuvassa auringon valo valaisi rautalanka viritykseni. Tämän huomasin vasta kotona.
Uusintakuvaus parin viikon viiveellä. Nyt ei näy rautalankoja mutta ilma ei ollut yhtä aurinkoinen.
Ja oli joku kivenkin vienyt pois. Ei kai se haittaa =)
Ja kun innoissaan kuvaa, niin kotona saa taas huomata että katto vinossa, lettupannu vinossa ja sinitarrat loistaa kuvassa. Koska minä oikein opin että katso AINA taustat kuvassa.
Seuraavaksi kuvauksia oman kerrostalon pihassa. Se oli mukavaa puuhaa, koska sain omien lapsien lisäksi muistakin lapsista kuvaus'seuraa. Kuvaamisen jälkeen yleensä annan omien lapsien leikkiä rekvisiitalla ja niin nytkin sai, niin omat kuin muut lapset.
Välillä kuviss vilahti jalka, välillä käsi.. Onneksi kuvia tulee otettua kymmeniä juurikin näitä hetkiä ajatellen.
Sepi, Marja-Leena ja jalka.
Ja minä vien varmasti tämän.. Tämä oli meidän perheen kuopuksen niin suuri suosikki että se hävisi kuvauksista koko ajan pikkumiehen leikkeihin.
Yleensä pihakuvauksiin lähti 1-2 laatikkoa kuvausrekvisiittaa ja tarvikelaatikko. Sinitarra oli koko kesän suurimpia ystäviäni, sillä sen avulla tuli kiinniteltyä jos mitä paikoilleen kuvauksissa. Muutamassa kuvassa saattaa näkyä pientä sinitarraa mutta koetin kyllä mahdollisimman hyvin saada kaiken piilotettua.
Auringon valo.. Osa kuvista epäonnistui ihan vain tämän vuoksi. Grillausalueen kuva näyttää yhdeltä sekamelska sopalta. Tämänkin tajusin vasta kotona kun oli kaikki purettuna. Ei muuta kuin muutaman uusintakuvan ottaminen edessä. Ne kuvat näyttikin vähän paremmalta sitten.
Tekevälle sattuu. Huoltorakennus tippui maahan ja ovi irtosi. Komiasti sain sen paikoilleen mutta VASTA kotona huomasin että olin laittanut oven väärinpäin. Jokaisessa kuvassa komeilee vessakyltti väärin päin.
Lapset välillä innostui leikkimään ennen kuin ehdin kuvaamaan itse ja silloin oli rekvisiitta saanut uutta järjestelyä.
Niin ja mitä kaikkea jäi sisälle, kun lähti ulos kuvaamaan. Tässäkin kuvassa jäi lusikat sisälle, en palanut hakemaan niitä vaan oltiin sitten ilman. Sepi hakee lusikat laatikosta, eikös vaan?
Kaiken kuvaamisen jälkeen onkin kuvien käsittelyn aika, kuvien yhdistäminen tarinoiksi ja niin, montakos sylvanian families perhettä tässä kuvaus sarjassa olikaan? Aika monta, kaikilla on omat nimet- tässä kohtaa tunnustan että paperille oli pakko kirjoittaa että muistaa kaikkien nimet kun välillä tuli useampien päivien taukoa että pääsi koneelle työstämään tätä tarinaa.
Syksyn flunssa kierre saapui meille moneksi viikoksi ja silloin lapset meni etusijalle. Siitä syystä suvicamping valmistui niin pomppuilen blogiin. Nyt onneksi on tarina kokonaisuudessaan pääblogin puolella.
En voi kuin kiittää kaikkia niitä nukkekotiharrastijia keneltä sain tehtyä ostoja SuviCampingiä varten. Omat taidot ei olisi kaikkeen riittänyt ja nyt sain tehtyä hienoja kuvauksia ja tarinoita. Toivon että muistin kaikkia kiittää ja jos nimesi puuttuu kiitos listalta se johtuu ainoastaan siitä syystä etten vain muista enää kaikkia hankintojani.
Mieluusti vielä kuulisin onnistuinko luomaan selkeän kokonaisuuden SuviCampingistä? Saako siitä selvää että se oli leirintäalue?
Tässä vielä ihania kuvia isommista rakennuksista mitä Suvicampingillä vilahtaa. Näitä ei pääblogin puolelta taidakkaan löytyä.
MIMMIN TUPA:
URHON TORPPA:
SAUNARAKENNUKSET:
Kiitos kuin jaksoit lukea Suvicamping tarinoinnin <3 <3 <3 <3
Tätä oli hauska lukea. :D Eipä sitä arvaa tarinoita lukiessa, mitä kaikkea kuvauksissa onkaan tapahtunut... Se on kyllä jännä (tai siis ärsyttävää), miten valmiista kuvista huomaa kaikkea outoa, mihin ei kuvatessa kiinnittänyt mitään huomiota.
VastaaPoista